Tässä on nyt sitten ensimmäinen tekemäni Merisarpiopehmolelu, ja ainakin toistaiseksi myös ainoa.
On kokonaansa käsinommeltu hän, mikä ei kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiini, mutta hyvinkin pian muodostui ainoaksi mahdollisuudeksi, sillä ompelukoneeni näkyy lähinnä ruttaavan ja repivän kaiken, mitä sen eteen työntää.
Toinen kohtaamani ongelma on se, että vartalostaan tosiaan tuli niin pikkuruinen, että jos sen koitti ommella nurjalla puolella ja kääntää sitten oikein päin, niin eipä kääntynytkään enää se, kun ei mahtunut. Näinollen tuon mustan osan kaikki saumat on ommeltu päälle päin näkyville (tosin siististi), mutta ainakaan minua se ei haittaa.
Sen siitä saa, kun tekee kaiken itse sen sijaan, että orjuuttaisi hankkeen suorittajaksi lauman kiinalaiskakaroita pienine näppärine sormineen.

Kuten lie selvää, karsin joitain yksityiskohtia menestyksekkään pehmoleustumisen mahdollisuuksien maksimoimiseksi: päälakeaan koristavat kolme punaista raitaa sulautuivat yhdeksi, samoin eviä on ylävartalossaan vain yksi pari, varpaita ei ole, silmät muutin sarjakuvamaisista nukkemaisiksi (lähinnä siksi, ettei lelunmokoma tuijottaisi pelottavasti)... no, näettehän te.
Lähempi tarkastelu paljastaa vielä yhden hankaluuksistani - vaaleanpunainen raita on saanut pari ylimääräistä kulmaa. Tämän korjasin jo kaavoissa, joten virhe jää vain tähän prototyyppiin.
Korviensa kurvikkuus taivaskamerakulmasta nähtynä viehättää minua melkoisesti.

Siitä nauhasta tein ne lipsuläpsyläpät, joita pukunsa etupuolella sijaitsee (ja joita on siinä nyt siis vain yksi), ja yhden laitoin selkäpuolellekin, koska haluan pystyä kiinnittämään Merpioni johonkin hakaneulalla selästään ilman pistelemisiä (Juu, tiedän, että kyseessä on vain lelu. Mutta se nyt vain näyttäisi hölmöltä).
Olisin voinut myös laittaa päälaelleen tai niskaansa narun, jolla kävisi ripustamisensa kaikennäköisiin paikkoihin (vaikkapa joulukuuseen) - riippumisasento on nimittäin tasapainoinen jalat-alaspäin-pää-ylöspäin oli naru kummassa kohtaa tahansa - mutta koska en itse tällaista toimintoa tarvitse, enpä laittanut.
Ompelin evien reunat, mutta ne on kumpikin tehty vain yhdestä fleecenpalasesta. Näin ne eivät ole liian jäykät, vaan käyttäytyvät juuri niinkuin Merpion evät sarjakuvassakin - roikkuvat vaan paikallaan vailla minkäänlaista tarkoitusta. Korvat on tehty kumpikin kahdesta palasesta, mutta niidenkin reunat on ommeltu päältä päin, koska sauman jättö nurjalle puolelle eli korvan sisään teki korvan kärjestä liian tylpän, suippo sen olla pitää.
Silmät on kokonaan ommeltu. Etsin tarkoitukseen sopivia nappeja pienen iäisyyden, tai ainakin sitä vastaavan työmäärän, mutta tämä taitaa toimia parhaiten.

Ohjeet ja kaavat tulossa joskus keski-ikäisten oikeasti.
Toistaiseksi saatte katsoa vain kauniita kuvia, kuvia.