Kuka tunnistaa talon?
Koitin siitä tehdä mahdollisimman uskollisen sarjakuvaesiintymiselleen,
joka löytyy sivulta 62. Puu oli hiton vaikea, kun meinasi mokoma tulla
seinän läpi sisään koko ajan jos laitoin liian lähelle.

Talossa asustavat hilpeät Pyttelit!
Rouvasta ei ihan tullut näköistä, kun ei simeistä saa lihavia, tukevia korkeintaan.

Herra Pytteli on huomattavasti myrtsimpi tuttavuus, vaan ehkä se johtuu siitä, että annoin
sille mailapojan työksi ja suomiverkkarit vaatteiksi.
(Rouva on tietenkin työtön, kuten sarjakuvassakin.)

Marko sen sijaan loistaa kuin jonkun muumimaailmakaupungin aurinko, ja syystä.
Ei sitä joka päivä kuolleista herää.

Perheeseen kuuluu myös Anulouna Pälkähä,
kun en sille jaksanut tehdäomia vanhempia.
Tai no se on sulttaanikyy nyt Anu Pytteli tässä tapauksessa, koska samassa
taloudessa asuvilla simeillä ei voi olla eri sukunimi. Ei vaikka olisivat vaan kämppiksiä.

Teinit parantavat maailmaa.
Anu meinaa notta rauha on tärkeä juttu.

Marko on tod samaa mieltä.

Myös rouva Pyttelin on myönnettävä, että vähänks rauha on siistii.

Herra Pytteli kuitenkin huomauttaa, ettei se ole läheskään niin siisti kuin robotit.

Tai alienit.

Mitäs munnulea? Eihän tämä yhdessä sävyisästi tiskaileva pariskunta voi olla se,
joista laitoin hahmokuvaukseenkin vaan, että "riitelevät".

Noniin, tulihan se sieltä. Herra Pytteli ei pidä viuluista.

Ja nyt se hymyilee saatuaan kaveripisteet laskemaan.
Reilu jätkä.

Keittiönäkymä sivulta 46.
Similässä ei olla kuultu pöytäliinoista, kelloista, taikka kaapeista, joiden paikka ei ole lattialla.

Sekä makuuhuone, matkien kuvaa, jossa Tassukorva kurkkii ikkunasta sivulla 48.
Melkoinen kurkistus, kun on toinen kerros tämä.

Käytävä sivulta 47.
Piti kaataa seinä, että sain tämän screenshotin.

Ja tällä kertaa Marko jopa löytyi!
Eikä huoneensa ole komero! Oli unta vain!

Awww! Hali sen kunniaksi!

Iltakävelyllänsä, Anu tapaa parrakkaan miehen,
joka haluaa keskustella tenniksestä
(kyseessä on itse asiassa veljeni versio Tontusta).

Herra Pytteli pitää myös partamiehestä, ja he leikkivät yhdessä koko illan.

Sillä välin, Sointu Myötäjättiläinen on myös simahtanut.
Herra Pytteli käy häntä tapaamassa, ja he viettävät koko päivän hilpeäti tikkaa heitellen.
Tämä nyt ainakin on fiktiota, kerta vaikka Marko onkin elossa, tuskin vanhempiansa
suuresti kiinnostaa olla yhteydessä kouluunsa saati sen keittäjään.
Mutta herra Pytteliä Soinnulla pelatessani tervehdin tuossa postilaatikolla,
ja se ilmeisesti tarkoittaa, että kutsuin sen kylään, joten miksipäs ei.
(Kuvassa ollaan jo hyvästelemässä.)

Herra Pyttelillä on sana hallussa ja puheenaiheet mielenkiintoisia.

Kuin myös Soinnulla.
En ollut sitä vielä edes laittanut ravintola-alalle töihin,
mutta juttua näkyi silti tulevan eniten juuri ruuanlaitoista.
No, "kukaan meistä ei ole arkkitehti", mutta jotkut selvästikin syntyvät keittäjiksi.

Tuikku Hammasvänrikki ei tahdo kuulla enää sanaakaan kokkauksesta.
Sointua tämä ketuttaa.

Juksa tulee hakemaan Susikin kotiin.

Oi aivan. Olin ilkiö ja herätin heidätkin henkiin.
Juksa ja Reiska menivät naimisiin ja adoptoivat Susikin ja Orvin, ja kaikki
elivät elämänsä onnellisena siihen loppuun saakka, joka ei ollutkaan yllättäen vielä tullut.

Ei ole taputusleikin voittanutta!

Ja siminä Reiska suostuu jopa pesemään suihkukaappia.
Ei-siminä sitä ei meinaa saada sellaiseen edes pesemään itseään.

Susikki somassa paidassansa.

Sekä Orvi takissansa.

Juksan käsitys tuhmasta vitsistä on, että maailman öljyvarat hupenevat.

Siinä olisi sinistä vakoilulähettimillekin jakaa.

Äkkiä! Syökää, perkele! Nälkämittari on punaisella!
Heikkoa tekoa nämä simit, jos eivät syö vähintään kaksi kertaa päivässä ja käy joka
päivä suihkussa, niin siihenhän kuolee! Tokihan oikeakin ihminen kärsii keksi-päivässä-dieetistä
ja kahden tunnin yöunista, ja haisee jos ei peseydy, vaan kumman pitkään sitä sellaisellakin
elämällä hengissä kituuttaa. Ei keskiajallakaan käyty kun kerran kolmessa vuodessa
kylvyssä, eikä siitä silti Eurooppa autioitunut.

Noniin, näettekös? Ei Susikkiakaan haittaa, että Juksa löyhkää. Halia vaan kehiin!

Kumma muutenkin miten täydellistä muka pitää elämän olla pelissä, jossa
ei uskalla edes ostaa pihakoristeita, kun naapurit pöllii ne heti kun selkäsi käännät:

Sointu jätti Tuikun kotiin noin kahdeksi tunniksi mennäkseen töihin, ja koko sen ajan
Tuikku kiltisti istui tekemässä läksyjä ja lukemassa kirjaa.
Vaan johan oli sinä aikana naapuruston kyttäyspartio huomannut, että herranen aika,
tuollahan on lapsi yksin, nyt sitä laiminlyödään! ja soittanut sosiaalityöntekijän
ottamaan ressukan huostaan. Että tällainen yllätys töistä tullessa.
Similässä ei myöskään olla kuultu köyhistä yksinhuoltajaäideistä.

(Niin, olisihan se kiva jos ihan oikeasti laiminlyödyt
ja lyödyt lapsetkin pääsisivät noin helposti pois kotoaan.)

Ja sitten jotain aivan muuta,
sillä naapurustossani asuu myös Loordi Voldemort.

Tai, elokuvaversionsa. En nyt oikein usko, että
Pimeänä Loordina toimiminen jotenkin estäisi omistamasta nenää.

Mutonseniinsöpö?

Kuvat, sekä henkilöt Herra ja Rouva sekä Marko Pytteli, Anulouna Pälkähä, Sointu Myötäjättiläinen,
Tuikku Hammasvänrikki, Juksa Hakulinen, Outi Jänis, ja Reiska ja Susikki Lilavati ovatten © Elina Hopeasaari.
Sims2 ei ole © hän, eikä tod ole Voldemortkaan. Pois se minusta.